Hyvää tätä hetkeä juuri sinulle. Vai olenkohan ihan tosissani tämän kanssa? Jos olenkin oikeasti liittoutunut liskoihmisten kanssa sinua vastaan, niin, juuri sinua, enkä kaikkia muita kuulijoita vastaan… ja minut on lahjottu puhumaan sinulle kauniita sillä aikaa, kun järjestän suosikkipizzeriasi kellarissa ihmiskauppaa ja kuljetan porukkaa vihervasemmiston seksijuhliin Jeffrey Epsteinin saarelle, missä Bill Gates, Bill ja Hillary Clinton sekä Barack Obama tekevät seksuaaliväkivaltaa niin lampaille kuin lapsillekin.
Huhhuh. Otetaas vähän takasin.
Tänään Ufotutkimut-blogi yrittää hieman esitellä Jukka Häkkisen tietokirjaa Salaliitot ympärilläni. Kirja kuuluu Suomalaisen kirjallisuuden seuran julkaisusarjaan, ja tämän kappaleen olen lainannut kirjastosta.
Ensimmäiseksi huomion kiinnittävät kirjan räivät kannet oranssin ja violetin sekoituksineen. Sormituntuma on myös hyvä, kirja on kuin suuri varoitustarra vaarallisen aineen säilytysastiassa. Ja sitähän tämä on. Vaarallisen aineen tavaraa.
Takakannessa lukee seuraavaa:
”Meistä jokainen uskoo salaliittoihin – aivomme eivät ole kiinnostuneita totuudesta, ainoastaan selviytymisestä.
Aivotutkijan ajankohtainen teos paljastaa, etteivät salaliittouskomukset ole aivojen virhetoiminto, vaan selviytymistä edistävien aivomekanismien toimintaa. Salaliittouskomuksia selitetään usein harhaisuudella tai ajattelun laiskuudella, mutta tutkimus osoittaa meidän kaikkien olevan alttiita salaliittoteorioille. Samat aivomekanismit, joiden avulla tehdään nopeita päätöksiä, luovitaan sosiaalisissa tilanteissa ja pidetään mieliala hyvänä, altistavat meidät salaliittoteorioille. Evoluutio on luonut meille jokaiselle salaliittoaivot.
Havaintopsykologian asiantuntija Jukka Häkkinen tutkii Helsingin yliopistossa ihmisen havaitsemista, ajattelua ja päätöksentekoa. Hän on perehtynyt myös hallusinaatioiden ja muiden epätavallisten kokemusten aivomekanismeihin.”
Häkkinen aloittaa kirjan esittelemällä yleisimpiä tämän päivän salaliittoteorioita tai ainakin niiden arkkityyppejä. Tällainen aloitus, jossa luetellaan näitä tyyppejä ilman, että niitä arvosteltaisiin tai debunkattaisiin kättelyssä, on omiaan imaisemaan mukanaan. Lukija saattaa hetken miettiä, onko kirjan tekijä sittenkään puolueeton tai järjissään.
Ensimmäisessä luvussa (1. Metsästäjä-keräilijän aivot), jonka alaotsikko kuuluu ”Kommunistien ja avaruusolentojen salaliitto uhkaa Yhdysvaltoja”, Häkkinen kirjoittaa seuraavaa: ”Erään salaliittoteorian mukaan John Lennonin todellinen murhaaja oli kirjailija Stephen King, joka suunnitteli poliittisen salamurhan Richard Nixonin ja Ronald Reaganin kanssa.” Ja: ”... esimerkiksi Cernin logosta välittyivät selkeän saatanalliset värinä. Cern itse väitti, että vuonna 1968 suunnittelukilpailun voittaneessa logossa kuvataan hiukkastörmäyttimiä ja -suihkuja, mutta tarkkasilmäiset salaliittoteoreetikot huomasivat logossa kolme kuutosta, eli pedon luvun 666! Salaliittoteoreetikoiden mukaan Cern siis viesti saatanallisista tavoitteistaan täysin avoimesti. Lopullinen todiste oli numerologinen ja liittyi siihen, että World Wide Web eli WWW keksittiin Cernissä. Heprean kielessä W-kirjainta vastaa numero kuusi, jolloin WWW = 666. Saatana näytti kurkkivan Cernissä joka nurkan takaa.”
Pian tämän jälkeen meno kuitenkin hieman, öö.. neutraloituu? Ehkä, parempaa sanaa en tähän keksi. Häkkinen tuo esiin laajan sivistyksensä ja tietämyksensä aihepiiristä, ja esittelee ja erittelee asioita taiten.
Lisääntyvätkö salaliittoteoriat kontrolloimattomasit? Häkkinen kirjoittaa: ”Salaliittoteoreetikoiden harhaisuuden ohella eräs salaliittoihin liittyvän keskustelun piirre on olettamus salaliittoteorioiden yleistymisestä… Monet kirjat ja lehtiartikkelit alkavat lauseella, jossa todetaan, että elämme salaliittojen kulta-aikaa.”
Seuraavilla sivuilla Häkkinen avaa eri aikakausien uutisointia ja julkista viestintää liittyen salaliittoteorioihin, ja hän tuo taitavasti esille sen faktan, että jokaisena aikana modernissa elämässämme on aina sanottu olevan salaliittojen kulta-aika. Mistään kiihtyvästä ja jotakin suurta pahaa kohti luisuvasta kehityksestä ei siis ole lainkaan kyse.
Itse näkisin asian olevan analoginen maailmanloppuennustusten kanssa. Jokaisella aikakaudella aina jokin taho julistaa maailmanlopun olevan tulossa, tai Jeesuksen, ja aina siihen on muka enää vähän aikaa ja että tulisi katua nyt ja tunnustaa syntinsä heti, jotta pääsee apokalypsin alta pois. Ja aina syntyvät uudet sukupolvet unohtavat tämän ja sitten heidän aikuisuudessaan kun joku ilmoittaa maailmanlopun olevan lähellä, asia on heille ikään kuin täysin uusi.
Häkkinen avaa ja selittää salaliittojen kulta-aika -ilmiötä aina vuoteen 1890 saakka, joloin Englannin ja Kanadan uskottiin juonittelevan yhdessä saadakseen takaisin Pohjois-Amerikassa menttämiään alueita. Mukaan mahtuu myös eräät vuoden 1895 vaalit, joissa mormonien uskottiin muodostaneen salaliiton väärentääkseen vaalituloksen. 1922 puolestaan on ajateltu, että Yhdysvaltojen talousvaikuttajat aloittivat ensimmäisen maailmansodan tahallaan hyötyäkseen siitä taloudellisesti.
Kirja on todella viihdyttävvä ja myös silmiä avaavaa luettavaa. Itse en esimerkiksi ole koskaan mielestäni ymmrtänyt salaliittoteoreetikoita ja heidän motiivejaan, enkä mielestäni ole ollut salaliittoteorioille altis siinä mielessä, että voisi sanoa koskaan uskoneeni mihinään sellaiseen, tai edes pitänyt teorioita järkevinä millään, primäärilläkään tasolla.
Silti, kirjaa lukiessa joudun uudelleenarvioimaan omaa puolueettomuuttani ja järkeäni, sillä jotkin Häkkisen kirjoittamat esimerkit salaliittoteorioista osuvat minuun ja omiin mielipiteisiin. Eli en ole pitänyt ainuttakaan ajatustani tai mielipidettäni salaliittoteoriana, mutta Häkkisen kirjan mukaan ne ovat nimenomaan salaliittoteorioita.
Yksi esimerkki on se, että olen päätynyt pitämään todennäköisenä sitä, että vaikka Kuussa luultavasti on käyty, kaikki elokuvamateriaali kuulennosta ja -laskeutumisesta on luultavasti voimakkaasti editoitua ellei jopa uudellenfilmatisoitua. Mielestäni tässä mielipiteessäni ei siis ole ollut mitään salaliittoteoreettista, mutta objektiivisesti tarkastellen se juuri on mitä suurimmassa määrin salaliittoteoria.
Tässä täytyy pysähtyä ja reflektoida omaa itseään. Mutta kyllähän nuo ufojututkin, jotka minua ovat kiinnostaneet lapsesta saakka yhtä paljon, ovat myös kyseenalaisia. Vaikken minä nyt itse ajattelisi niiden liittyvän teorioihin liskoihmisistä tai pedofiiliringeistä tai vaikken (ja en todellakaan) olisi kiinnostunut Alex Jonesista tai Joe Roganista, niin minulla on vastuu ottaa huomioon se, että tuolla on maailma ja netti täynnä ääriajattelevia, poliittisesti kovasti oikealla ihmisiä, jotka ovat valmiita toimimaan jopa tuhoavasti ufouskonsa ja salaliittoteorioidensa perusteella.
Ja se huolestuttaa minua. Minua huolestuttaa jo se, että joku saattaa kuvitella minun olevan äärioikeistolainen tai cis-hetero sovinisti, joku voisi saada tällaisen kuvan pelkästään sen perusteella, kun hän kuulee, että olen näistä asioista kiinnostunut. Samaan aikaan tunnen jonkinlaista ylpeyttä siitä, että olen oikealla puolella. Olen inhimillisyyden ja ihmisoikeuksien puolella, ja uskallan tuoda esille vasemmistolaisuuteni sekä sen, etten hyväksy äärioikeiston ja oikeistoliberaalien toimintaa, arvoja ja puheita.
Huoh. On tämä elämä kuulkaa vaikeeta tänä päivänä.
Mutta vielä hetkeksi takaisin tähän kirjaan. Häkkinen kirjoittaa hyvin myös sivulla 55, missä hän sanoo seuraavaa: ”Epävarmuuden välttely altistaa salaliittouskomuksille arkipäivän tilanteita monimutkaisemmissa ja merkityksellisimmissä tapahtumissa. Esimerkiksi John F. Kennedyn murhasta saadut tiedot olivat aluksi epäselviä. Silminnäkijät olivat erimielisiä laukausten tulosuunnista ja määrästä, ja tiedotusvälineet kertoivat ristiriitaisia ja vääriä tietoja. Kun yllättävästä ja traagisesta murhasta oli tarjolla sekavaa ja epäselvää tietoa, ihmisten aivot alkoivat askaroida omien selitysten kanssa. Monien mielestä yksittäinen kiväärin kanssa heiluva sekopää ei yksinkertaisesti ollut riittävän suuri selitys näin merkittävälle tapahtumalle. Presidentin murha ei vain voinut tapahtua noin sattumanvaraisesti ja helposti, joten salaliittoteoriat alkoivat kehittyä jo murhapäivästä.”
Sama ilmiöhän toistuu miltei kaikissa vastaavissa tapauksissa. Itselle tulee heti mieleen Roswellin tapauksen uutisointi ja sen ympärillä häilyneet epäselvyydet sanomalehdissä ym. Aluksihan uutisoitiin lentävän lautasen pudonneen, ja että putoamispaikalta olisi löytynyt eksoottista metallin tapaista ainesta, joka palasi aina muotoonsa, vaikka sitä miten väänneltiin ja rutattiin. Ja sitten olikos seuraavana päivänä samassa mediassa kerrottiin, että se oli vain alumiinifoliota ja että pudonnut lentävä lautanenkin oli säähavaintopallo. Ja siitäpä sitten lähti liikkeelle kenties vuosisadan merkittävin ufosalaliittoteoria.
Kaikenkaikkiaan kirja on oivallinen kurkistus monen ihmisen kaninkoloon, ja kirjoittajalla on hyvä ”kertojanääni”, se on tarpeeksi vakuuttava mutta myös tarpeeksi humoristinen, jotta kirjaa lukevalla säilyy mielenkiinto ja jalat maassa luvusta toiseen.
Suositteluni!