Monta kertaa puhelimen soidessa luulin, toivoin, että se olisi ollut Arne. Kylällä kävellessäni saatoin joskus nähdä vilauksen jostakusta, jota luulin häneksi. Näin jopa tiivistunnelmaisia unia hänestä ja yhteisistä UFO-havaintoilloistamme. UFOja en sen koommin nähnyt. Enkä totta puhuen ole tähän päivään mennessä nähnyt muutoinkaan enää ainuttakaan tunnistamatonta lentolaitetta.
Vielä lopuksi haluan mainita erään eriskummallisen tapauksen 1980-luvun alusta, joka sattui parin illan aikana Rajaniemellä. Itse olin autuaan tietämätön koko asiasta sen tapahtuessa, mutta myöhemmin sain kuulla siitä varsin yksityiskohtaiset selvitykset paikallisilta asukkailta.
Huhtikuun alussa 1981 rajaniemeläinen eläkeläisrouva – sanotaan häntä nyt vaikka Ritvaksi – oli ollut iltakävelyllä kissansa kanssa Rajaselän rannassa (hän asui vastapäisellä puolella järveä suhteessa allekirjoittaneeseen).
Yht’äkkisesti oli kissa alkanut sähistä ja nostaa selkäänsä. Ritva oli yrittänyt silittää mirriään, mutta se oli ollut purra häntä käteen. Sitten Ritva oli alkanut tuntea äitelää hajua, jota hän kuvaili hevosenlannan ja sillin yhdistelmäksi. Tuoksu oli voimistunut.
Hän oli yrittänyt tähyillä ympärilleen josko olisi saanut selville, mikä mirrin oli niin pahoin säikyttänyt. Mitään tai ketään ei kuitenkaan ollut mailla eikä halmeilla. Kissa oli hiukan rauhoittunut, ja he olivat jatkaneet kävelyään. Tultuaan siihen kohdalle rantaa, jossa voimalinja lähti ylittämään järveä, oli hänen eteensä ilmestynyt tummanpuhuva hahmo.
Se oli seissyt hänen edessään vankkumattomana kuin patsas. Ritva oli yrittänyt hahmoa puhutella, mutta se ei ollut hänelle vastannut eikä muutoinkaan näkyvästi reagoinut. Asteltuaan hieman lähemmäs, Ritva kertoo nähneensä hahmon ikään kuin liuenneen illan hämärään, jättäen jälkeensä vain edellä mainitun äitelän hajun.
Vielä jokin oli kiinnittänyt rouvan huomion, sillä hän oli äkännyt maassa lojuneen jonkinlaisen litteän, vaalean esineen. Hän kertoi sen näyttäneen ehtoollisleivältä. Hän ei ollut rohjennut kuitenkaan ottaa sitä käteensä, sillä kissakin oli näyttänyt vierastaneen esinettä.