Kuin jokin olisi minua seurannut
Sivu 8
17.2.1972
”Loma on viime päivinä tuntunut yhä enemmän olevan paikallaan, hyvä että tähän suostuin. Töissä ollessa heräsin aina ennen kellon soittoa, nyt en meinaa herätä paria tuntia myöhempäänkään herätykseen, ja se tuntuu aivan huikaisevalta!
Eilisiltana mietiskelin hieman Jalon ja minun välistä suhdetta ja sitä, kuinka vahvat veriveljien siteet välillemme on kasvaneet. Alusta asti olen jotenkin ihaillut häntä, enkä tarkoita pelkästään hänen älyllisyyttään.”
21.2.1972
”En tiedä, mitä tekisin, jos joskus tämän päiväkirjan joku löytäisi ja lukisi, mutta... en voi enää pantata tätä sisälläni, olen tehnyt sitä aivan liian kauan. Luulen, että olen rakastunut Jaloon, niin hölmöltä kuin se kuulostaakin. Hän on kaikella tapaa kaikki se, mitä olen koskaan toiselta ihmiseltä halunnut. Ja hän on aivan vierelläni.”
2.3.1972
”Jalo oli jotenkin kovin vaiteliaan oloinen, kuin olisi aavistanut tunteeni häntä kohtaan. Onhan se nyt aivan seinähullua tuntea tällä tavalla toista miestä kohtaan. Ja vieläpä syntistä. Ja laitontakin!
Voi voi, minkämoiseen soppaan olen itseni pistänyt. Huomenna lupasin mennä Jalon kanssa tähyämään taivasta. Viime viikot ovat olleet melko hiljaisia sillä suunnalla, kaikin tavoin.”
3.3.1972
”Palasin juuri Jalon luota. Ei paljoa sanottavaa. Taivaalla ei näkynyt minkäänlaista liikettä. Minun piti sitä paitsi lähteä ennenaikaisesti pois, koska tuli aivan liian vaivaantunut olo siinä hänen vierellään istuessani.”
12.3.1972
”En tiedä mitä tehdä, en pysty tapaamaan enää Jaloa. Olen nyt parisen kertaa perunut sopimamme tapaamiset, koska en yksinkertaisesti tohdi häntä kohdata.
Sitäpaitsi luulen, että hän tietää tunteistani. Tai ainakin aavistaa jotain.”
15.3.1972
”Jalo soitti minulle tänään. Kun kuulin hänen äänensä, en pystynyt sanomaan yhtään mitään, vaan löin luurin hänen korvaansa. Minusta tuntuu, että olen todella hukassa. Enkä voi kääntyä edes Herran puoleen, sillä tunteeni ovat syntiset.”
Edellä oleva merkintä maaliskuulta 1972 oli viimeinen, jonka Arne kirjoitti päiväkirjaansa. Sen jälkeen hän poistui Rajaniemeltä, enkä minä eikä tietojeni mukaan kukaan muukaan kuullut hänestä liki kahdeksaan kuukauteen.
Hiljalleen selvisi, että Arne oli luovuttanut vuokraamansa mökin takaisin sen omistajille, irtisanoutunut Rajaniemen seurakunnasta, ja lähtenyt matkaan. Tätä ennen hänet kerrotaan nähdyn patikoineen metsikössä Rajaselän rannan tuntumassa, lähellä paikkaa, johon Arne oli nähnyt pienemmän lentoaluksen aikaisemmin pudonneen. Kylällä kiersi huhu, että Arne olisi kehitellyt aikamoisen pakkomielteen tästä.
Arnelta oli jäänyt osa tekemistään aiemmista havaintomerkinnöistä ja -piirroksista talolleni. Korjasin ne talteen hetimmiten, ja uskon vakaasti, että näin toimittuani sain pelastettua ison osan Rajaniemen UFOihin liittyvää historiaa talteen.