”Kuin jokin olisi minua seurannut”
Sivu 4.
12.9.1971
”Olen viimeisen viikon aikana tehnyt noin joka toinen päivä jonkinlaisen ufo-havainnon, ja tuntuu siltä kuin olisin kahden tulen välissä. Kiinnostus sisälläni näitä tunnistamattomia lentolaitteita kohtaan kasvaa kaiken aikaa. Samanaikaisesti tunnen enenevässä määrin syyllisyyttä asiasta. Ja siitä, että ajelehdin kenties kauemmas Herrasta. Se poikavuosien tunne… tunne siitä, etten ole yhteydessä Jumalaan, kuin toimisin hänen selkänsä takana pahan hyväksi. Se kaikuu jokaisen ajatuksen taustalla, jonka uhraan ufoille. Mutta kuinka se voisi olla sanalla sanoen paha asia olla kiinnostunut tuosta ilmiöstä? Jos ne ovat jostakin avaruudesta toiselta planeetalta tulleen sivilisaation edustajia, niin ovathan nekin silloin yhtä lailla Jumalan luomuksia, hänen omia kuviaan...?”
14.9.1971
”Istuimme tänään iltaa Jalon kanssa hänen talollaan. Join oluen. Se tuntui jännittävältä, kuin olisin ollut jälleen pikku pojankoltiainen pahoilla teillään. Jalo otti melkoisen paljon enemmän, ja hän lopulta sammua simahti vierelleni kalliolle. Olin juuri aikeissa herättää hänet, kun taivaanrantaan ilmestyi hämärä kohde. Se vastasi muodoltaan päivällä näkemiäni siivettömiä lentolaitteita, mutta siinä näytti loistavan koko rungon pituudelta suorakulmion muotoisia ikkunoita. Laite lipui pitkin taivaanrantaa, ja aina välistä yksi ikkuna sammui kerrallaan niin, että kaikki välkkyivät perääkanaa vuorollaan. Nyt kello näyttää viittä yli yksi ja täytyy mennä nukkumaan, mikäli sydämentykytyksiltäni saan itseni rauhoitettua. Kerrassaan erikoislaatuinen ilta!”
16.9.1971
”Riitelin kovin sanoin Jalon kanssa. Perhana, että hänen vankkumaton uskonsa ufojen erityisyyteen ottaa pannuun! Eikö hän käsitä, että vain Herraa peläten voimme yhtään mitään saavuttaa? Ei mitään lentäviä teevateja rukoilemalla tai niitä palvomalla! Voi Herra, anna anteeksi pahat ajatukseni läheistäni kohtaan, mutta tämä tilanne ajaa minua kahtaalle jatkuvasti. Se kiristää kovin hermoja!”
17.9.1971
”Poljin illalla Jalon talolle ja menin pyytämään anteeksi toissapäiväistä tulistumistani. Hän sanoi, että ymmärtää minua. Onhan hänkin sentään saanut kristillisen kasvatuksen. Hän ei vain näytä piittaavan lainkaan siitä ristiriidasta, jota minä koen Sanan ja ufojen suhteen.”