”Kuin jokin olisi minua seurannut”
Sivu 3
”Tämä helle on polttava! En tiedä, olinko juonut liian niukalti ja siksi houreilin, mutta käydessäni toiletissa aloin kuulla erikoista huminaa. Kuin haavan havisevat lehdet, mutta jotenkin metallinen se ääni oli. Tullessani ulos käymälästä taivaalla pääskyjen seassa lensi kuin tumma lentokone ilman siipiä! Kysyin pastorilta, josko hän olisi nähnyt saman, mutta ei hän ainakaan asiasta maininnut. Perin kummallista!”
5.8.1971
”Tiedä häntä olenko menettämässä viimeisenkin järjen hivenen, mutta näin jälleen tänään sellaisen tumman, siivettömän lentokoneen. Se lensi hyvin matalalla kirkon viereisen metsän tuntumassa. Sitten keskelle sen runkoa ikään kuin avautui jonkinlainen ikkuna tai muu aukko, josta näytti lähtevän väreilevä säde alas metsään. Katselin ympärilleni nähdäkseni, olivatko muut kirkon pihamaalla tai hautausmaalla liikkuneet nähneet saman, mutta kaikki näyttivät olevan työn touhuissa ja keskittyneinä omiin toimiinsa.
Turkanen, tässähän täytyy pian lähteä tutkimaan, mitä siellä oikein tapahtui!”
20.8.1971
”Kirkolla oli varsin vilkas ja kiireinen päivä, olin onneksi käynyt ostamassa lisää keksejä ja kahvia meille sakastiin.
Tapasin mielenkiintoisen miehen, joka tuli minulle rupattelemaan, kun olin pyyhkimässä pölyjä. Ajattelin, että hänellä on varmasti jotakin sydämellään, kun niin vuolaasti minulle kertoi tapahtumarikkaasta elämästään. Mutta hän myös mainitsi havainnoineensa sellaista samanmoista siivetöntä lentokonetta, jonka itsekin olen parikin kertaa nähnyt.
Mies kertoi nimekseen Jalo Paju ja asuvansa Rajaselän rannassa ja että hänellä on siellä oikein aitiopaikka tuijotella taivaalle. Kutsui minuakin sinne, mikäli sattuisi vielä sellaisten lentolaitteiden näkeminen kiinnostamaan. Kuulemma niitä – ja kaikenlaisia valojakin – hän siellä tiirailee harvase päivä ja yö.
Tottahan minua kiinnostaisi saada selville, mikä tuo laite on. Mutta valoja ja kaikkea! Herra ties, jos mies on jonkin sortin pakanuuden harrastaja!”
3.9.1971
”Kävin kuin kävinkin kylässä sillä miehellä, Jalolla. Hänellä oli oikein mukava pieni tontti ja punainen tupa siellä Rajaselän rannassa. Tarjosi kahvia ja paakkelsia, vaikka sanojensa mukaan yksineläjänä ei rahoissaan kylvekään.
Joimme kahvit hänen pihamaallaan, jonka jälkeen Jalo näytti minulle paikkansa, josta hän on havaintojansa tehnyt.
Jalo osoittautui ainakin tämän tapaamisen perusteella varsin joviaaliksi mieheksi. Tuskin hän mikään pakana on.”