Star Wars: Dark Forces II: Jedi Knight julkaistiin vissiin vuonna 1997, jolloin elin oman Star Wars -innostukseni renessanssia. Tykkäsin pelistä tosi paljon, ja pelasin sitä usein, todella usein, mutta milloinkaan en päässyt ilman cheat-koodeja sitä läpi asti. Ylipäänsä en päässyt koskaan mitään peliä loppuun asti.
Aina tuli kohtia ja kenttiä, joihin jäin jumiin ja joista ei ollut ulospääsyä. Tällöin tartuin aina ”tasoloikkaan” eli painoin t-kirjainta näppäimistöltä ja syötin koodin, jolla pääsin valitsemaan haluamani kentän.
Vähän sen jälkeen julkaistiin Mysteries of the Sith. Minulla ei ollut sitä koskaan täysversiona, vaan vain parin tason demona, mutta tykkäsin siitä ehkä vähän vielä enemmän kuin emopelistä. Siinäkin oli ongelmana se, etten päässyt millään ekasta tasosta läpi, Lambda-sukkula jäi löytämättä. Muistelen kuitenkin lämmöllä sitä, kun syötin painovoiman kumoavan t-koodin, ja lentelin kentän reunamilla ja rotkojen yllä ja ammuin ilmastakäsin AT-ST:t toimintakyvyttömiksi.
Jostain syystä eilen Mysteries of the Sith valloitti mieleni, ja tarkistin, onko se minulla GOG:ssa, ja siellähän olivat sekä Jedi Knight että MotS. Pian löysin itseni myös pelien Remastered-versioita tehneen projektin sivuilla, ja pienen hetken päästä pääsinkin jo pelaamaan MotS:ia nykyaikaisella resoluutiolla ja pehmeämmillä ja kirkkaammilla tekstuureilla.
Ja pääsin vihdoin siitä ekasta tasosta läpi. Tosin, jouduin käyttämään kerran ”bactame” -t-koodia, eli jouduin ottamaan lisää healthia, koska olin kohdassa jossa ei päässyt enää taaksepäin poimimaan health packeja. Toinen vaihtoehto olisi ollut aloittaa kenttä alusta ja strategioida hommat eri tavalla, mutta siihen olin liian laiska.
Joka tapauksessa tämä MotS Remastered on aivan oivaa viihdettä, ja pitkästä aikaa tunsin oikein innostusta jostakin pelistä, ja tänään varmaan pelasin sitä ainakin kolme tuntia.
Kommentit
Lähetä kommentti