Kuuntele jakso esim. Spotifysta tai suoraan tästä soittimesta:
Tässä jaksossa esittelen kirjailija Diana Pasulkan työtä, jossa yhdistyvät esimerkiksi katolinen usko ja ufot sekä kummat kokemukset näissä molemmissa. Kerron myös Kirsti Runavikin kirjasta Babalon – Jack Parsonsin Suuri Työ, ja esittelen kevyesti Parsonsin lyhyen elämän vaiheita.
Diana Pasulka on uskontotieteilijä ja professori Pohjois-Carolinan Wilmington-yliopistossa. Pasulka on kirjoittanut useita kirjoja ja käsitellyt ja tutkinut uskontoa, aiemmin varsinkin katolilaisuutta. Katolisessa uskossa on pyhimyksiä, dogmia, ja hän on tutkinut kaikkia näitä. Hän on ollut myös kiinnostunut kiirastulesta, jossa oppien mukaan syntiset puhdistetaan tai heistä imetään ulos synnit. Pasulka itse on ollut aiemmin vannoutunut ateisti, aivan kuten itsekin, ja hän kertoo, ettei koskaan tullut edes ajatelleeksi ”uskomista” ufoihin.
Muutaman viime vuoden aikana Pasulka on päätynyt mitä erilaisempien ufoja käsittelevien podcastien ja ohjelmien haastateltavaksi. Nimekkäimpinä voisi pitää hänen esiintymistään Lex Fridmanin podcastissa, mutta mm. myös Otherworldin UFO Files -jaksossa hän on vieraillut.
Pasulka on kirjoittanut kolme kirjaa, ja tehnyt myös lukuisia artikkeleita eri julkaisuihin. Seuraavassa luen kaikkien näiden kirjojen esittelytekstit Pasulkan kotisivuilta.
Kirjassaan Heaven Can Wait hän ”tarjoaa uraauurtavan historiallisen tutkimuksen kiirastulin tilallisista ja aineellisista käsitteistä, alkaen scholastisista teologeista William Auvergnesta ja Thomas Aquinasista, jotka kirjoittivat kiirastulin sijainnista ja kyseenalaistivat, olivatko sen piinat fyysisiä vai pelkästään henkisiä. Samaan aikaan hartauskirjallisuuden kirjoittajat sijoittivat kiirastulen maan sisällä, lähellä helvettiä ja jopa Irlannissa. Varhaismodernin aikakauden teologien vastaliike vähensi kiirastulin tilaulottuvuutta ja halusi kuvata sitä mieluummin abstraktein termein.”
Kirjasta American Cosmic kerrotaan seuraavaa: ”kuusi vuotta kestäneen etnografisen tutkimuksen aikana D.W. Pasulka haastatteli menestyneitä ja vaikutusvaltaisia tutkijoita, ammattilaisia ja Piilaakson yrittäjiä, jotka uskovat maan ulkopuoliseen älykkyyteen, mikä kumosi yleisen väärinkäsityksen, jonka mukaan vain yhteiskunnan marginaaliset jäsenet uskovat UFOihin. Hän väittää, että laajalle levinnyt usko avaruusolioihin johtuu useista tekijöistä, mukaan lukien niiden läsnäolo nykyaikaisissa medioissa, kuten X-Files, joka voi vaikuttaa muistiin, ja uskottavuus, jonka tälle tiedotusvälineelle lainaa etsimällä planeettoja, jotka voisivat tukea elämää. American Cosmic tutkii kiehtovaa kysymystä siitä, kuinka ihmiset tulkitsevat selittämättömiä kokemuksia, ja väittää, että media on korvaamassa uskonnon kulttuurisena auktoriteettina, joka tarjoaa uskoville vastauksia ei-inhimillisestä älykkääst elämästä.”
Kirjassa Encounters ”Pasulka vie lukijansa vallankumouksen eturintamalle ja jakaa eri alojen asiantuntijoiden tietoja ja kokemuksia yrityksistä yhdistää ihmiskunta tuntemattomien elämänmuotojen kanssa. Useimmilla meistä on mielikuvia ei-inhimillisistä kohtaamisista, joihin nimenomaan Hollywood on vaikuttanut suuresti. Tämä kirja uudelleenkirjoittaa näkymämme ei-inhimillisistä lajeista, ja siinä pääsevät ääneen tämän päivän innovaattorit, jotka uudelleenajattelevat elämän luonteen.”
Curt Jaimungalin Theories of Everything -podcastin haastattelussa Pasulka kertoo, että hänelle on paljastunut vuosien varrella monenlaisia outoja ilmiöitä, kuten talojen levitoinnista, valopalloista, orbeista, ja hän sanoo, että tänä päivänä tällaisia havainnontekijöitä kutsuttaisiin uskottaviksi silminnäköiksi. Ja tämä siis katolisen kirkon sisällä. Silminnäkijät ovat olleet nunnia, munkkeja ja tutkijoita.
Esittelyteksti Diana Pasulkan kotisivuilta:
”Tohtori Diana Walsh Pasulka on uskonnontutkimuksen professori University of North Carolinassa, Wilmingtonissa. Hän kirjoittaa ja opettaa katolisen perinteen historiasta ja uusista uskonnollisista liikkeistä, erityisesti kun ne risteytyvät digitaalisen teknologian kanssa. Hänen julkaistu teoksensa, joka käsittelee niinkin vaihtelevia aiheita kuin katolinen oppi Kiirastulesta UFOille, ihmispotentiaalille, on saanut kansainvälistä kiitosta.”
”Tohtori Pasulka osallistuu monipuoliseen mediaan, ja hänen töitään on muun muassa Vice, Vox, Fox News, Tank, The Los Angeles Review of Books. Hänen näkemyksensä ja näkökulmansa ovat kiinnittäneet yleisön huomion kirjoitetun sanan lisäksi myös podcastien kautta, ja niihin kuuluu merkittäviä esiintymisiä Vox Median Ezra Kleinissä, Mysterious Universe, Coast to Coast ja Lex Fridman.”
Pasulka mainitsee myös, että on olemassa populaarikulttuuriin perustuvia uskontoja, joiden jäsenet suhtautuvat näihin uskontoihinsa tosissaan. Hän ottaa esimerkiksi Star Warsin jediuskonnon, joka on Yhdysvalloissa ”ihan oikea” uskonto. Kyse ei ole hänen mukaansa esimerkiksi Church of the Flying Spaghetti Monster -satiirista, vaan uskonnosta, jota oikeasti harjoitetaan ilman minkäänlaista ironiaa.
Ateismista Pasulkalla on sanottavanaan seuraavaa: Atheism is something that, you know, I wouldn't describe it, I wouldn't say atheists are de facto more rational than religious people. That's just not right. That's not true. So I wouldn't ascribe the rise of atheism to the rise of kind of rationality.
Islamin ja raelismin Pasulka sanoo perustuvan ufo-havainnolle. Minä melkein väittäisin, että tapaus tähdestä, joka johdatti itämaan tietäjät Jeesuksen syntymäpaikalle, perustuu myös ufo-havaintoon. Ja jos näitä vanhoja tekstejä ja kuvia ja kuvituksia katsoo, niin ei tarvitse kauheasti mielikuvitusta käyttää siihen, että löytää niistä tunnistamattomia lentäviä kohteita. Ja jos minulta kysytään, niin ne ovat olleet tuolloin aivan samoja mitä nykyisinkin ufoiksi ja UAP:ksi kutsutaan. Kyseessä on kaikella todennäköisyydellä aivan sama ilmiö. Riippuu henkilöstä, haluaako niitä kutsua ufoiksi vai jonkin jumalan tekosiksi. Ufot ja Jumala on sama asia.
Kiinnostuttuaan ufoista ja kerrottuaana tästä julkisesti Pasulka kertoo myös saaneensa kollegoiltaan kritiikkiä, jonka mukaan hän on mennyt sekaantumaan tutkimaansa aiheeseen ja sen edustajiin ja täten menettänyt uskottavuutensa tutkijana.
Pasulka kertoo mm. Wernher von Braunista ja Jack Parsonsista, jotka olivat tunnettuja rakettitiedemiehiä, ja heidän kurinalaisesta ja hengellisiä sävyjä saaneesta tutkimus- ja keksijäntyöstään. Pasulkan mukaan Parsons eli jonkinlaisessa syvässä askeesissa ja omisti koko elämänsä ihmistä suuremmille voimille ja täten pääsi ihan uudelle tajunnan tasolle.
Tästä pääsemmekin jakson seuraavaan vaiheeseen, ja keskityn viimeiset minuutit juuri Pasulkan mainitsemaan rakettitiedemies Jack Parsonsiin. Lähteenä käytän mm. Wikipediaa ja Kirsti Runavikin kirjoittamaa, Abraxas Publishingin viime vuoden lopulla julkaisemaa kirjaa Jack Parsonsin Suuri Työ.
Wikipedia sanoo seuraavaa Parsonsista, vapaasti suomennettuna:
”California Institute of Technologyn (Caltech) kanssa yhteydessä oleva Parsons oli yksi sekä Jet Propulsion Laboratoryn (JPL) että Aerojet Engineering Corporationin tärkeimmistä perustajista . Hän keksi ensimmäisen rakettimoottorin , jossa käytettiin valettavaa , komposiittirakettiajoainetta , [1] ja oli edelläkävijä sekä nestemäisten että kiinteän polttoaineen rakettien kehittämisessä.”
”Tieteiskirjallisuuden innoittamana hän kiinnostui rakettitekniikasta lapsuudessaan ja aloitti vuonna 1928 amatöörirakettikokeita koulukaverin Edward Formanin kanssa . Hän jättäytyi pois Pasadena Junior Collegesta ja Stanfordin yliopistosta taloudellisten vaikeuksien vuoksi suuren laman aikana , ja vuonna 1934 hän yhdisti Formanin ja valmistuneen Frank Malinan perustaakseen Caltechiin kuuluvan Guggenheim Aeronautical Laboratoryn (GALCIT) rakettitutkimusryhmän, jota GALCITin puheenjohtaja tuki.”
Parsonsia siis kiinnosti tutkiminen, tutkimusmatkailu tieteiskirjallisuuden avulla, ja hän oli selkeästi nuoresta asti keksijä ja erittäin energinen. Parsons myös tutki itseään, ja hän yritti löytää itseään marxismista ja myöhemmin Thelemasta, Aleister Crowleyn perustamasta uskonnollisesta liikkeestä.
Tietyllä tapaa voi nähdä, että Parsonsista tuli äärimmäisyyksien mies, ihminen, joka haki totuutta maailmasta ja tieteestä ja hengellisyydestä. Ja vähän kaikesta. Hänet lopulta erotettin Jet Propulsion Laboratorysta, koska hänen todettiin olevan vaaraksi muille ja heidän tutkimukselleen. Parsons tutustui myös myöhemmin skientologian isänä tunnetuksi tulleeseen L. Ron Hubbardiin.
Vuonna 1945 Parsons alkoi tehdä töitä saadakseen summonoiduksi theleemisen Babalon-jumalattaren maanpäälle. Tässä vaiheessa voisi sanoa, että tiedemiehen realiteetti oli varmasti alkanut rakoilla pahasti. Hän aikoi saada yhteyden Babalon-jumalattareen ja muuttaa ajan ja avaruuden rakennetta sellaisella perustavaa laatua olevalla tavalla, että syntyisi eräänlainen astraalilapsi, joka olisi tämän jumalattaren inkarnaatio. Työskentely alkoi L. Ron Hubbardin kanssa.
En mene tässä sen enempää yksityiskohtiin näihin rituaaleihin liittyen; Runavik saa kirjassaan (jota on muuten otettu vain 300 kappaleen rajoitettu, numeroitu painos) kuvata asiaa selvemmin. Jos sinua kiinnostaa Crowley, okkulttiset asiat tai vaikka rakettitiede, tämä kirja tulee varmasti kutittamaan hermojasi mukavasti. Suosittelen siihen tarttuvaan, mikäli se vastaasi tulee.
Koko elämänsä ajan Parsons teki vimmatulla energiallaan kokeita, ja tämä vimmattu taipumus myös hänet tappoi. Hän kuoli kotilaboratoriossaan sattuneessa räjähdyksessä 37-vuotiaana vuonna 1952. Tapahtui Pyhä Jysäys.
Toisaalta Parsons siis oli tehnyt omasta kodistaan tietynlaisen jumaluuden etsimisen temppelin. Ihan samalla tavalla kuin Heidegger näki, että tieteelle pitää rakentaa pyhä paikka, temppeli. Lyhyt paluu Diana Pasulkaan. Hän kertoo Theories of Everything -podcastissa myös näistä Heideggerin ajatuksista: ”Hän näki teknologian pyhyyden uutena muotona. Ja se jos mikä kiehtoo minua.”
Ja sitten taas Runavikin Babalon-kirjaan. Kirsti Runavik on kirjan esittelyn mukaan ”thelemaan, magiaperinteisiin ja esoteerisiin järjestöihin perehtynyt kirjailija, joka on viihtynyt parikymmentä vuotta Babalonin jalanjäljillä sekä arktisessa pohjolassa että Afrikan aavikoilla.”
Runavik kirjoittaa Parsonsista seuraavanlaisesti: ”Jack Parsons kirjaimellisesti auttoi ihmiskunnan nousemaan tähtiin. Hänen kehittämänsä muottivalettu rakettipolttoaine mahdolisti ihmisen lentämisen kuuhun.”
Parsons oli sen tyypin ihminen, että hän ilmiselvästi viehätti muita, häneltä löytyi karismaa ja hän räiskähteli kuin rakettipolttoaine ikään. Hän oli yhteyksissä Ordo Templi Orientiksen, OTO:n kanssa, hän koki yhteisön ja opin kutsuvana ja helposti lähestyttävänä, mutta muutaman vuoden jälkeen hän katkaisi yhteydet sinne. Parsons löysi Aleister Crowleyn kirjan Konx Om Pax, ja pikku hiljaa hänen tiensä kohti Crowley'a läheni ja läheni.
Lainaus:
”Crowley pohti kirjeessään Wolfelle, että olisipa hänellä mahdollisuus opettaa tätä puoli vuotta tai edes kolme kuukautta, jotta tämä harjaantuisi Tahtonsa toteuttamisessa kurinalaiseksi ... Crowley painotti sydämen vakautta ja säännöllisen meditoinnin tuomaa rauhallisuutta ... Parsonsin metodi oli päinvastainen ja muistutti voodoon käytäntöjä, joissa tavoitteena on kokea kaikki omalla keholla ja siten tuoda henkinen ja hengellinen maailma alas tähän todellisuuteen.”
Lainaus:
”Babalon-työskentelyn tuloksena kanavoitu Liber 49 sisältää runsaasti viittauksia myös perinteiseen noituuteen..."
Parsons kirjoitti myös runoja, kuten kirjan nimeltä Runoja noitanaiselle, joka on kuvitettu hänen puolisonsa tekemällä eroottisella taiteella.
Parsons näki Babalonin ja Luciferin jumalaisena parina, eräänlaisena nautinnon dynaamisena duona. Lucifer tässä tarkoitti Parsonsille elämän ja yksilön oikeuksien puolella olevaa anarkismia. Babalon puolestaan oli ”rakkauden, ilon, naurun” ym. jumalatar.
Runavik on kirjoittanut ja koonnut tekstinsä taiten, ja kirja kokonaisuudessaan on miellyttävää ja inspiroivaa luettavaa. Painojälki on laadukasta, ja kompaktin kokonsa vuoksi kirja on helppo lukea vaikka useammankin kerran.
Runavik myös näkee yhtymäkohtia Parsonsin työskentelyssä myöhempien aikojen populaarikulttuuriin, esimerkkinä hän mainitsee Lynchin ja Frostin Twin Peaks -tv-sarjan. Runavik myös toteaa, että naisten aseman, äänioikeuden ja ihmisoikeuksien kohdalla Babalonin sanoma on tuottanut positiivista kehitystä.
Lopuksi tahdon sanoa seuraavaa: viimeaikaiset kehitykset maailmassa ja maailmanpolitiikassa näyttävät tuovan eteemme jälleen uudenlaista todellisuutta, ja näyttää valitettavasti siltä, että rakkauden, ilon, naurun ja yksilönm vapauden olla sellainen kuin hän tuntee olevansa, aika on uhattuna. Äärioikeistolaisuus on lähtenyt dramaattiseen nousuun, vanhoilliset ja fundamentalistiset uskonnolliset arvot ovat saaneet jalansijaa joka itänaapurimme politiikassa ja sotatoimissa, ja maailmamme todella on kolmannen suursodan partaalla. Löytyisikö tänä päivänä joku Parsonsin kaltainen idealisti, joka kutsuisi Babalonin ja Luciferin jälleen esiin ja tuomaan meille rakkautta, iloa ja naurua?
Tähän päätän Ufotutkimut-podcastin tämän jakson. Muista huolehtia itsestäsi ja niistä joita rakastat, ja älä vajoa fasismin ja fundamentalismin ikeeseen – paras ase niitä vastaan on rakkaus ja tosi välittäminen.
Linkkejä:
- Diana Pasulkan kotisivu: https://dwpasulka.com/
- Diana Pasulkan kirja Heaven Can Wait: https://archive.org/details/heavencanwaitpur0000pasu/mode/2up
- Theories of Everything -podcastin ko. jakso: https://youtu.be/E5MuTHUbMUs?si=gzKO2t643n2-CrI4
- Osta Babalon-kirja täältä: https://abraxaspublishing.com/index.php?route=product/product&product_id=131
- Wikipedian Jack Parsonsia käsittelevä artikkeli: https://en.wikipedia.org/wiki/Jack_Parsons