Maalaukseni ”Kultapalatsin rauniot”, akryyli kankaalle.
Mun elämässä oli 2014–2018 erittäin vaikea jakso johtuen lähinnä siitä, että kerrostalon, jossa asuin, muut asukkaat alkoivat kiusata ja mustamaalata minua melkein heti sinne muutettuani. Syytä tähän en tiedä vieläkään. Syksy 2014 oli synkkää aikaa, mutta koko aikajakso aina syksyyn 2018 asti oli aivan epäinhimillistä, ja jouduin elämään jatkuvassa pelossa. Lopulta sairastuin vakavasti tämän neljä vuotta jatkuneen kiusauksen seurauksena. Tämä tapahtui Tampereen Hatanpäällä. Olen tehnyt aiheesta podcastiini jakson. Jos olet sattumalta kuullut yhtään mitään tapaukseen liittyen, niin kuulisin mielelläni sinusta! Sähköpostiosoitteeni on ufotutkimut(ät)gmail.com.
Tämä aikakausi päättyi syksyllä 2018, kun sain vihdoin kerättyä rohkeutta muuttaakseni pois. Elämä alkoi vähän hymyillä pikku hiljaa. Samaan aikaan, kun kaikki alkoi näyttää paremmalta, alkoi tulla maailmaan surua ja epätoivoa, kun koronavirus valtasi maailman (olen itse sairastanut koronataudin muuten kahdesti, toistaiseksi). Vuonna 2021 pääsin muuttamaan pois inhottavalta Tampereelta pois takaisin tänne kotiseudulleni.
Elämä hymyili paremmin kuin 15 vuoteen. Samaan aikaan Venäjä aloitti epäinhimillisen hyökkäyksensä Ukrainaan, tappaen ja kiduttaen ihmisiä vailla minkäänlaista sääliä tai empatiaa.
Minulla menee henkilökohtaisessa elämässäni koko ajan vain paremmin, kun maailman tilanne näyttää siltä, että kohta voidaan sanoa olevamme kolmannessa maailmansodassa.
Minä ennustin noin 7-8 vuotta sitten lähipiirilleni useaan otteeseen, että seuraavien 5-10 vuoden aikana Euroopassa syttyy sota, että kaikki merkit viittaavat siihen. Kuinkas kävikään.
Muistin tässä sotauutisia seuratessa eräänä päivänä teini-ikäisenä näkemäni unen. Siinä kävelen silloista ja sattumoisin myös nykyistä kotikatuani pitkin ja näen, kuinka oikealla puolellani olevan kerrostalon seinä on romahtanut pommituksen seurauksena ja kuinka sieltä näkyy huoneet ja huonekalut.
Minä siis asuin teini-ikäisenä kahteen kertaan sillä kadulla, mutta en tuossa unessa näkemässäni talossa. Mutta sattuipa niin, että kun palasin tänne kotiseudulle, asetuin asumaan juuri siihen teini-ikäisenä unessani näkemääni taloon. Tämä on siis 3. kerta kun asun tällä kadulla elämäni aikana. Ja sattuipa niin, että asun juuri siinä kohden taloa, jota unessani oli pommitettu. Toisin sanoen, näin ~25 vuotta sitten unessani, että nykyistä asuntoani oli pommitettu.
En väitä, että olisin meedio, mutta minulla on aina ollut vahva intuitio, ja nuorempana minulla oli jonkinlaisia enneunia. Olen aina myös ollut todella herkkä aistimaan asioita ja tekemään nopeita analyysejä tapahtumista, kuvioista, ihmisistä ja tilanteista, ja väittäisin, että intuitioni on supervoimani.
Pelkään tämänhetkisen maailmantilanteen vuoksi. Pelkään, että samalla kun oma tilanteeni paranee, koko maailman tilanne mustenee ja syvenee. En voi olla ajattelematta laajemmin... jotenkin niin, että asiat liittyvät jollakin tavalla toisiinsa, että asioilla on tarkoitus. Pelkään läheisteni tulevaisuuden puolesta. Pelkään omasta puolestani. Pelkään kaikkien niiden viattomien ihmisten puolesta, jotka jäävät omaa ja lähiverkkojensa etuja ajavien miesjohtajien jyrän alle.
Tänään olen tyytyväinen elämääni, olen päässyt sellaiseen positiiviseen tyyneyteen, vihdoin. Vihdoin. Ja jos huomenna alkaa sota, tiedän, että olen ainakin päivän ajan aikuiselämässäni ollut tyytyväinen ja onnellinen.
Vaikka huomenna tulisi sota. Jos huomenna tulee sota.