Jakso 35 – Tuntemattomia voimia
Voit kuunnella jakson suoraan Spotifyssa tällä soittimella:
Voit myös kuunnella jakson klikkaamalla tästä!
Olet siinä, olen tässä, tämä on Ufotutkimut-podcast, haparoiden hämärässä.
Pyrin tästä lähin pitämään jaksot siinä 15-20 minuutin pituisina, ja koitan editoida ne mahdollisimman kompaktiin muotoon. Samalla samassa jaksossa käsiteltävän aiheen koitan pitää yhdessä tai maksimissaan kahdessa. Annan yhä vähemmän sijaa omille tulkinnoilleni aiheista, ja esitänkin pääasiassa asian asiana ja tekstin tekstinä ja jätän kuulijalle vastuun tulkinnasta ja painotuksista.
Tässä jaksossa keskityn yhteen äskettäisen antikvaarisen kirjatilauksen mukana saapuneeseen kirjaan, jonka nimi on Tuntemattomia voimia – Raportti parapsykologisista ilmiöistä – Yliluonnollinen Raamatun valossa. Kirjan on kirjoittanut Gerd Schimansky, ja sen on Suomessa julkaissut SLEY Kirjat Oy.
SLEY:n kotisivuilla järjestöä esitellään mm. seuraavanlaisesti:
1840-luvun hengellisen herätyksen seurauksena perustettiin Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (Sley ry) vuonna 1873. Sley on herätysliike ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virallinen lähetysjärjestö, jonka tarkoituksena on, luottaen Jumalan armoon ja apuun, levittää Kristuksen evankeliumia, saattaa evankeliumin sana yhä useamman ihmisen jokapäiväiseen käyttöön ja näin edistää ihmisten turvautumista Jeesukseen Kristukseen omana Vapahtajanaan.
Kirjan on selkeästi kirjoitettu, ja asioita esitetään helposti ymmärrettävin esimerkein ja vertauksin. Kirjaa on miellyttävä lukea. Alussa esitellään melko neutraalisti erilaisia tuntemattomia ja yliaistillisia ilmiöitä, kuten telepatiaa, selvänäkemistä, ennalta tietämistä, taikavarvun käyttöä, esineitä, joihin on tallentunut menneisyytensä tapahtumia ja psi:tä eläimillä.
Tekstissä ihmetellään, kysellään ja tutkitaan ihan konkreettisia asioita, kuten sitä, kuinka pitkän matkan takaa telepaattinen yhteys toimii, ja kerrotaan siitä, kuinka meedioista voi olla apua poliiseille rikosten selvittämisessä. Mennään jopa niin syvälliseen analysointiin, että mietitään onko jossakin tapauksessa ennemmin kyse selvänäkemisestä, eli siitä, että henkilö pystyy tietämään tavallaan itsessään miten jokin asia on kuin esimerkiksi telepatiasta – eli että henkilö onkin poiminut tiedon esimerkiksi rikoksen tekijän mielestä.
Esitellään myös ennustamista, mistä on esimerkkinä joitakin kuolemantapauksia ja katastrofeja. Kirja ei näytä kyseenalaistavan näiden aitoutta.
Oma lukunsa on varattu kummittelulle ja psykokinesialle. Esimerkeissä esitellään niinkin rajuja asioita kuin esineiden ja ihmisten leijuminen
Osiossa ”Mitä kuolemassa tapahtuu” kysytään, ”voiko sielu irtautua ruumiista jo elinaikana”, ja ihmetellään ”ilmoituksia” kuolemasta.
Kirjan edetessä sävy muuttuu hieman totisemmaksi, ja tulee selväksi, minkä tahon julkaisema kirja on. Minusta on ollut suorastaan uraauurtavaa, että SLEY on julkaissut tällaisen kirjan 1970-luvun lopulla.
Nyt kun olen käynyt läpi useampia kirjoja tältä ajalta, niin huomaan, että juuri aikana ennen Internetiä oli tavallaan sallitumpaa ja soveliaampaa kirjoittaa ”henkimaailman” asioista, ja useamman kerran olen törmännyt juuri jäissä kirjoissa senhenkiseen virkkeeseen, että tämä alue tulee varmasti hyväksytymmäksi tulevaisuudessa, että parapsykologiasta tulee ihan oma virallinen tieteenalansa ja että jos kehitys jatkuu samana, niin tulevaisuudessa ollaan sitä ja tätä.
No, näinhän ei tietenkään koskaan käynyt. Tuli entistä rationaalisempi järjen ja mitattavien asioiden maailma, tuli Internet, ja tieteen varjolla tapahtuva kaiken poikkeavan kuoliaaksi nauraminen ja tukahduttaminen.
Sivulta 130 alkavassa luvussa kirjoittaja kertaa ja erittelee edellä mainittuja asioita, seikkoja ja ilmiöitä, ja hän tulee sanoneeksi jotakin hyvin oleellista tästä kirjasta. Hän myös antaa esimerkin tästä edellä mainitsemastani positiivisesta ja toiveikkaasta ajattelutavasta, joka vielä 1970-luvulla monella aiheseen paneutuneella oli. Seuraavaksi muutama sitaatti.
Lainaus 1:
”Tämä ei ole mikään mitätön asia. Meitä kaikkia rajoittava ja vangitseva tila menettää merkityksensä, vaikkakin vain tällaisissa paranormaaleissa ilmiöissä... Ne muistuttavat meitä siitä, kuinka rajoitettu meidän näkökulmamme on normaalisti. Se riippuu mielemme erikoislaadusta, aivojemme rakenteesta. Todellisuudessa maailma voisi olla paljon rikkaampi ja arvoituksellisempi kuin me pystymme tajuamaan.”
Lainaus 2:
”On vain löydettävä uusia, laajennettuja lakeja, jos niiden puitteissa halutaan määritellä varmasti tunnetut paranormaalit ilmiöt, tässä tapauksessa siis telepatia. Me tunnemme todellisuudesta vain siruja... Voi olla mahdollista, että parapsykologian ansiosta meidän maailmankuvaamme tulee muutos, jonka vertaista ei aikaisemmin ole tapahtunut.”
Lainaus 3:
”Pelkästään kieltämällä ei voi kuvata mitään. Ei myöskään sokeasti myöntämällä. Tässä on säilytettävä arvostelukyky, myös itseä kohtaan... Asioiden normaalin kulun voi keskeyttää jokin paranormaali ilmiö. Miksi kaivautua puolustusasemiin sitä vastaan? Tai miksi vajota kauhuun heti, kun jokin niin sanottu kummitusilmiö tapahtuu? Miksi syyttää heti pahoja henkiä tuntematta asiaa? Ehkä me emme ole tajunneet sielullisten ilmiöiden merkitystä ja itsenäisyyttä, vaan olemme käsittäneet ne yksipuolisesti vain ruumiillisten toimintojen seuraukseksi.”
Seuraavilla sivuilla, kuten ripotellen koko kirjan mitalta, väläytellään C.G. Jungin aiheeseen liittyviä ajatuksia, ja esitetään sellainen ajatus erään professori Benderin suulla, että sielu saattaisi voida olla olemassa myös riippumatta elävästä organismista, koska se ylittää ruumiin rajat selittämättömillä tavoilla monien ilmiöiden yhteydessä. Samassa kirjoittaja Schimansky sarkastisesti ihmettelee, että miten nyt tällaista kukaan kehtaa edes väittää meidän nykyajan (1970-luvun) maailmassamme, kun suuri tiede kieltää kaikenlaisen yliaiastillisen olemassaolon ja kuivasti selittää aivan kaiken mekaanisesti.
Kuten arvata saattaa, kirjailija alkaa marssittaa tulevilla sivuilla entistä selkeämmin kristillistä sanomaa kaikkivoipaisesta Jumalasta, jonka luota eksyneet turvautuvat okkultiseen, salatieteelliseen ja taas toisaalta sokeutuvat kylmän, kovan tieteen edessä.
Lukijana täytyy pitää varansa koko kirjaa lukiessaan, sillä niin taidokkaasti teksti on kirjoitettu. Jokainen sivulause, huomautus, sarkastinen vire tai sen sanominen ääneen, että jokin parapsykologinen voisi olla mahdollista. Kirjoittaja on selkeästi hyvin älykäs ja analyyttinen.
Kirjoittaja jopa mainitsee kvanttifysiikan, ja puhuu atomitason tapahtumista. Seuraavassa lainaus sivulta 139: ”...Tämä outo ajatus ei näytäkään niin eksyttävältä, jos muistetaan, ettei aine ole ollenkaan niin kuollutta kuin saattaa näyttää. Atomit, joista se muodostuu, eivät ole pelkkiä kuolleita rakennuspalikoita, vaan niissä elektronit kiertävät atomiydintä kuvaamattomalla vauhdilla. Olisiko timantti, joka on lujinta ja kovinta, mitä voimme kuvitella, täynnä villiä liikettä oleva pyörre? Tämä ylittää meidän käsityskykymme, mutta niin kuitenkin on (...) Aine ei ilmeisesti ole, aine tapahtuu.”
Niin.
Sivulla 148 sanotaan seuraavaa: ”Ihmiset, joilla on paranormaaleja kykyjä, ovat usein, muttei mitenkään aina, äärimmäisen vastaanottavaisia, 'herkästi viritettyjä', sisäänpäin suuntautuneita, pidättyväisiä ja ehkä myös ujoja ympäristöään kohtaan. Sitä rikkaampi on heidän sisäinen elämänsä ja yhä rikkaammaksi se muodostuu.”
Tuosta muuten tunnistin välittömästi itseni.
Sivulla 156 kirjoitetaan: ”Muu, mikä näyttää olevan kouriintuntuvampaa kuin tuo kaukainen armo, liikuttaa ja yllyttää ihmistä. Spiritismi on siinä määrässä saanut valtaansa ihmismassat, että esimerkiksi Etelä-Amerikassa se on katsottava uskonnoksi. Eivät vain veltot, 'jälkeenjääneet' tunnusta sitä. Joukossa on myös sivistyneitä, eettisesti hyvin vakavia meedioita.”
Kirjan kääntyessä viimeisiin lukuihin, vastaamme tulee esimerkiksi tällainen kohta:
”Siellä, missä Jumala on työssä Jeesuksessa Kristuksessa ja hänen välityksellään, raukeavat kaikki parapsykologiset selitysyritykset tyhiin. Jumala ei anna 'varastaa' itseltään, kuten meedio voi ottaa tietoja toisilta henkilöiltä ja olennoilta. Jumala toimii täydellisen vapaasti milloin, missä ja miten haluaa. Hän saattaa käyttää keinoja, joita parapsykologia ei pysty tulkitsemaan.”
Viimeisten sivujen kääntyessä pois, on ensimmäinen ajatus koko kirjasta se, että ”piru, kirjoittaja on siksi esitellyt niin laajasti ja hyväkysyvältä tuntuneeseen sävyyn kaikkea parapsykologista ja salatieteellistä kirjassa, jotta hän nimenomaan saisi lukijansa, jota ehkä salatieteet kiinnostavat, huomion, jotta kirjan viimeiset luvut ja kappaleet saisivat hänet kääntymään Jeesuksen Kristuksen puoleen. Ovela veto, ja toimiva, sillä minusta kirjan lukeminen ei tuntunut lainkaan tervanjuonnilta.
Tässä tämänkertainen jakso, esittelyssä oli siis Gerd Schimanskyn kirja Tuntemattomia voimia.