Erilaiset analogiset pelit ovat kiinnostaneet minua läpi elämän, mutta niiden pelaamiseen on harvoin ollut mahdollisuuksia, koska tuttavapiiriini ei ole kuulunut kovin montaa henkilöä, ja heistäkin vain harva on ollut peliharrastaja.
Tänä vuonna olen tajunnut, että minähän voin pelata sitten yksinkin, soolona. Olenkin alkanut todenteolla etsiä pelejä, joissa on virallisesti tuki soolopelille. Toki yksin voi pelata moninpelejäkin, jos vaan pystyy eläytymään eri pelaajien rooleihin. Minulta se onnistuu jotenkuten, mutta ainakin nyt alussa olen keskittynyt yksinpelattaviin.
Porukalla pelaamista olen tavallaan vältellytkin sen takia, että neuroepätyypillisenä minä helposti kuormitun sosiaalisissa tilanteissa niin paljon, että järjenjuoksu saattaa sillä tavalla laskea (tai ehkä paremminkin nousta niin suuriin sfääreihin) että pelin kulun ja sääntöjen seuraamisesta ei tahdo tulla mitään.
Toki minulle sopivat muutenkin sellaiset pelit, jotka ovat niinsanotusti kasuaaleja, joissa ei tarvitse kauhean monimutkaisia sääntöjä ja sääntöjen poikkeuksia ottaa koko ajan huomioon. Niinpä olen huomannut, että nämä kuvissa olevat Cluedon mysteeripelit ovat ihan loistava valinta minulle. Tykkään myös näiden pelien visuaalisesta ilmeestä ja pelilaudan moniosaisuudesta sekä korteista ja nappuloista, joita voi hypistelää.
Tags:
lautapeli