Kävin noin viikko sitten Göstassa katsomassa tämänhetkiset näyttelyt. Suuren vaikutuksen teki Elena Näsäsen kaksikanavainen videoinstallaatio ”Yö ja päivä”.
Minulle videoteokset ovat aina edustaneet jotakin todella hienoa ja minua koskettavaa, mutta harvoin näyttelyissä/museoissa tulee katsottua sen suuremmalla ajatuksella tai fokuksella. Ehkä osittain siksikin, että yleensä museot ovat pullollaan muita kävijöitä.
Tällä kertaa sain rauhassa istua ja katsoa tätä tyylikästä cinemaattista teosta. Se oli enemmän kuin vaikuttava.
”Elena Näsäsen videoinstallaatiossa lomittuu yhteen kaksi kohtausta eri puolilta ilmastonmuutoksen kanssa kamppailevaa Eurooppaa. Toinen kohtauksista sijoittuu Pohjois-Euroopassa sijaitsevaan saareen, toinen puolestaan autioituneelle vuoristoseudulle Etelä-Eurooppaan. Yö ja päivä tarkentaa ilmastonmuutoksen seurauksiin: muuttoliikkeeseen, globaaliin eriarvoistumiseen ja siitä seuraavaan syyllisyyteen.
Videoinstallaation kohtauksissa nähdään toisiaan muistuttavat päähenkilöt. Ovatko hahmot toistensa kaksoisolentoja, vai onko toinen henkilöistä toisen mielikuvituksen tuotetta? Ihmiset ovat toistensa kaltaisia kaikkialla, ja ilmastokriisin aikana toivoisi solidaarisuutta riittävän myös eri puolella maailmaa asuville.
Elena Näsänen on videotaiteilija, joka yhdistää teoksissaan elementtejä perinteisestä elokuvakerronnasta ja videoinstallaatiosta.”
Lähde: Yö ja päivä | Serlachius-museot | Näyttelyt
Museoiden kotisivut: Serlachius-museot Gustaf ja Gösta Mänttä | Serlachius.fi