Shout oli taiderock/punk-yhtye Devon kuudes täyspitkä studioalbumi, ja sitä yleisesti pidetään kai melko heikkona, mutta ei yhtä heikkona kuin vuoden 1990 Smoothnoodlemapsia. Myös Total Devo lasketaan monessa arviossa Devon heikoimpiin albumeihin.
Jostain syystä itselläni on pehmeä kohta kaikille näille edellämainituille albumeille, ja väittäisin, että ne iskevät itselleni paremmin kuin yhtyeen uran puolivälin Oh no! It's Devo tai jopa New Traditionalists.
Jossakin arvostelussa kerran sanottiin, että ysärin lähestyessä Devo tylsistyi ja tuli kokeilevuutensa vastakohdaksi, että kekseliäisyys vaihtui preset-soundien käyttöön ja pelkkiin nappien painiskeluun.
Mutta eikö juuri se ollut kasarin lopun ja ysärin alun henki?
Minulle Devo edustaa kaikissa inkarnaatioissaan hyvää biisinkirjoitusta ja tyylikästä popsensibiliteettiä. Bändin isät Gerald Casale ja Mark Mothersbaugh ovat ansainneet paikkansa länsimaisen rockmusiikin ja uudenaallon suunnannäyttäjinä.
Tämä on kova levy kovalta bändiltä!
Arvio: 4/5 tähteä.